Blogi-haaste.

1. Kiitä ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle.

Cat siis kyseessä, kiitos. Ja hänen bloginsa on Kotiompelijattaren päiväkirja.

2. Valitse viisi blogia, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro haasteesta heille jättämällä kommentti asiasta heidän blogiinsa.

Tiedättekö mitä… Minä seuraan vain kolmea blogia, Catin, Neil Gaiman ja Project Unbreakablea, niin noh.. Ensimmäinen on jo haastettu, toisella ja kolmannella on hieman hyli 200 lukijaa.

3. Kopio tunnus blogiisi.

4. Vastaa haasteen mukana tuleviin kysymyksiin.

Viisi asiaa joita tarvitset päivittäin:

1. Bussilippu.

2. Kännykkä.

3. Teenkeitin.

4. MP3-soitin

5. Cthulhu-pehmo.

Viisi kirjaa joita suosittelet muille:

1. Tolkienin tuotanto.

2. Lovecraftin tuotanto.

3. Lue joku Torey Haydenin kirjoista.

4. Ville Ruotsalaisen Häirikkötehdas.

5. Neil Gaimanin Sandman.

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

1. Säädettävä sovitusnukke.

2. Kantele.

3. Teollisuus ompelukone.

4. Lohikäärmereppu.

5.  Palapelejä.

Viisi paikkaa jossa haluaisit käydä:

(Nyt meni vaikeaksi, listata vain viisi..)

1. Stonehenge

2. Venetsia

3. Irlanti

4. Machu Picchu

5. Ranska

Viisi adjektiivia jotka kuvaavat sinua:

(Laitan nämä niin, että ensin on se miten yleensä kuvaan itseänä sitten tulee se miltä yleensä tuntuu)
1. Empaattinen / Osaamaton.

2. Iloinen /Surullinen.

3. Huolehtiva / Pelokas.

4. Blondi (Aika ajoin monin tavoin) /Huonolla tavalla.

5. Innostuva / Päämäärätön.

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

1. Maksalaatikossa joko on rusinoita, tai sitten ei ole.

2. Ei ole olemassa kultaista sääntöä, se on kultainen sääntö.

3. Älä tee muille, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

4.Jokainen askel vie eteenpäin.

5.Matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä.

Viisi lempiruokaasi:

1. Friteeratut katkaravut hapanimeläkastikkeessa.

2. Jäätelö. (Se on ruokaa!)

3. Pitsa.

4. Kanawokki.

5. Englantilainen aamiainen.

Raha ja sen puute.

Tili näyttää taas nätisti nollaa. Ja säästötilillä on huimat 4,03 euroa. Pitää nyt vähän tänne jäsentää miten näin on käynyt.

Eli ensin lääkäri suositteli kongitiivisanalyyttistä psykoterapiaa. Ja minähän etsin itselleni psykologin ja aloitin terapian. Syyskuussa 2011. Samalla haettiin tukea, että Kela maksaisi nuo. Nimittäin 70 euroa kaksi kertaa viikossa on aika paljon.

Kela ilmoitti (lyhennettynä ja selkeytettynä) että olen liian sairas. Minun ei katsota hyötyvän tästä. Kestin kolme kierrosta tätä ja valitukset päälle.

Noh. Lääkäriin sitten kysymään mitä seuraavaksi tehdään. Lääkäri ei tiedä mitä muuta tarjota kuin sairaslomaa. Koska olen käyttänyt sairaslomani, pitää hakea minut hakea kuntoutustukea (Tunnetaan myös osa-aikaisena työkyvyttömyyseläkkeenä). Tämä tapahtui huhtikuussa 2012. Puolen vuoden pätkä tuli ja laitetaan Kelaan hakemus.

Kela ilmoittaa (jälleen selkeytettynä) että olen liian terve. Valitusta kehiin, puoli vuotta kuluu, päätöstä ei kuulu. Menen lääkärille kysymään että mitäs nyt? Lokakuusta lääkäri sitten laittoi vuoden lisää ja minä laitan hakemuksen Kelaan. Kela ilmoittaa että se katsoo alkuperäisen hylkäävän olevan yhä voimassa (mikään kun ei ole muuttunut) ja lähettävänsä paperit eteenpäin muutoksenhakulautakuntaan.

Ei sinänsä mitään, mutta kun tuossa kohtaa ollut jo yli puoli vuotta ilman minkäänlaisia tuloja. Tekee muuten kauheita ihmisen itsetunnolle. Hyvänä esimerkkinä se kun tarvitsin uudet housut. Minä, 28-vuotias jouduin pyytämään äidiltäni rahaa siihen.

Haluatteko tietää miten tämä vielä pahenee? No, soitin tammikuun lopussa muutoksenhakulautakuntaan, kyselin että kauankohan tuota pitää vielä odottaa. Kun vuoden alusta saisin työmarkkinatukea jos saisin kieltävän päätöksen. Sanotaan että työttömyys ei huvita, kun en usko kykeneväni töihin ja työkkäri tuskin arvostaa sitä että en voi ottaa töitä vastaan.

Arvatkaapa kauanko on tällä hetkellä jono Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa?

Vuoden.

12 kk.

Jep. Tuo oli minunkin reaktioni.

Sain lopultakin sen verran aikaa, että laitoin eduskunnan oikeusasiamiehelle asiasta mailia, pyysin selvittämään tai laittamaan asiaa eteenpäin niille joille se kuuluu. Minulla sentään on mies jonka tulilla voidaan elää, mutta tiedän ihmisiä joilla tekee todella tiukkaa tämän odotuksen takia.

Joten, nyt siis olen syyskuuhun 2013 saakka epätietoinen siitä saanko eläkettä vai en. Ajattelin metsästää koko masennuksen historiani eri sairaaloista ja lähettää sen sinne lautakuntaan.

Ei tämä kyllä tästä kauheasti jäsentynyt, nousi vain armoton potutus. Tosin ainakin se on nyt ylhäällä ja järkevässä muodossa.