torstai 4. heinäkuuta 2013

Laulu jota vihaan.

Aion nyt tunnustaa sen. Vihaan, siis todella vihaan, Leevi & Leavingsin laulua "Sopivasti lihava".
Tämän takia:

”Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava”

Minä olen lihava, mutta minulla on pienet rinnat. Ja käytän oikean kokoisia vaatteita. Itse asiassa suurin osa lihavista pyrkii peittämään kaiken mahdollisen, koska kadulla saa katseita jos on pukeutunut liian tiukkaan tai niukkaan.

”Sinä typerä olla saat
kanamainen, hölmö nainen
sun turha on luulla
mun tahtovan kuulla
jotain järkevää”

Kiitos vaan, eli olen jonkinlainen fetissi. Ei mitään väliä, mitä ajattelen, itse asiassa parempi jos en ajattele ollenkaan. Yhteiskunta toitottaa sitä, että lihavan tulee olla älykäs ja ”sisäisesti kaunis”. Eivätkä miehet jotka pitävät lihavista ole normaaleja. Laulun mies ei hae siis kumppania, vaan pumpattavaa Barbaraa (lihavaa sellaista).

”Ne sinun muotosi kurvikkaat
saivat aikaan valtavan paineen
kun päällesi puskin
niin muu oli tuskin
yhtä tärkeää”

Kuten sanottu, se pumpattava Barbara olisi laulajalle sopivampi kuin oikea nainen. Jotenkin tästä nousee minulla mielikuva että tosiaan mikään muu ei ollut yhtä tärkeää kuin sen paineen helpottaminen. Elikkä naisen omat tunteet ja mukavuus eivät olleet tärkeitä.

”Se nainen unissani liihottaa
se lähes sadan kilon keijukainen
Muodokas kyllä, kun ei vaatteita yllä
ole ollenkaan”

Ensinnäkin, tämän kokoiset naiset eivät liihota. Ihan oikeasti, se vaatisi sellaisen vaijeri viritelmän että oksat pois. Lisäksi korvaan sattuu oikeasti tuo ”lähes sadan kilon”, mitähän me yli sadan kilon ollaan sitten. Lisäksi isompana on vaikea olla olematta muodokas, harvemmin sillä Venusmaisella tavalla. Tämän kokoiselle muodokas tuppaa tarkoittamaan vatsamakkaraa, alleja ja läskiä reisiä. Ei sitä yleensä muodokkaalla tarkoiteta.

Laulun tuntevat tietävät että välini jäi yksi säkeistö, ihan sen takia että koko laulussa se on ainoa joka ei pistä vihaksi. Ollenkaan.
Yleensäkin minua ärsyttää se, että tämä laulu on taidettu tarkoittaa ylistykseksi. Ajatukseksi että isokin voi olla haluttava. Jotenkin vain minusta koko laulu on likainen, siinä ei sinänsä puhuta mitään haluttavuudesta vaan se menee suoraan kiiman puolelle. Ja anteeksi vaan, mutta se ei ole kovin kaunista.
Laulun nimikin jo nostaa niskavillat pystyyn ”sopivasti Lihava”, eli jos olet lihava niin pidä huoli että olet tietyllä tavalla lihava jotta sinut voidaan hyväksyä.
Kiitos ja kiitos ei.

Haluan korostaa että tämä on minun mielipiteeni ja tulkintani, jos pidätte ks. laulusta hyvä teille. Minä en.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti