Kävinpä tänään psykiatrilla. Tein (jälleen kerran)
bdi-testin, joka tunnetaan myös masennustestinä. Pohdin tässä montakohan kertaa
olen tuon testin tehnyt. Vastaus on, että monen monta. Osa kysymyksistä on
hieman hankalia, koska lääkäri käskee pistää ylös tämän hetkisen tilan,
verrattuna aiempaan. Ongelma on se, että kun vertaan aikaisempaan niin mihin
vertaan? Siihen kun olin 9-vuotias ja kaikki oli hyvin? Siihen kun olin 20 ja
maailma tuntui romahtaneen? Siihen kun pari kuukautta sitten maailma tuntui
olevan ihan okei? Eiliseen jolloin en olisi edes jaksanut nousta sängystä? Olen
ottanut periaatteeksi sen, että vertaan ensimmäiseen vaihtoehtoon itseäni.
Sitten osa kysymyksistä herättää huvitusta, hieman
surullista sellaista tosin. Kuten: Miten katsot elämäsi sujuneen? Noh.. Olen 28
ja kärsinyt 9-vuotiaasta masennuksesta, omaan vain peruskoulun
päästötodistuksen ja sairaslomia yms. on viisi kertaa enemmän kuin työssäolopäiviä,
että siltä pohjalta.
Toinen huvittava on kysymys nukkumisesta. Niin, nukun
enemmän kuin vuosiin, mutta toisaalta nukun osittain ilman unilääkkeitä. Juu,
olen väsynyt, kuten aika pitkään muutenkin ollut. Välillä tekisi mieli tehdä
sivuhuomautuksia testiin, mutta kun se ei muuta sitä paljoakaan.
Ja sitten on kysymys johon mielelläni vastaisin OLEN! Onko
painosi pudonnut? No ei paljoakaan. Se on pysynyt hyvin paikallaan pitkäänkin.
sinänsä hyvä asia, ei ole tullut lisää. Tosin minulla olisi varaa pudottaa
lähemmäs 50 kiloa.
Olen tosiaan ensimmäisen kerran testin tehnyt 19-vuotiaana. alimmillaan
pistemääräni on ollut 16 (juuri ja juuri keskivaikean alapuolella) ja suurimmillaan
lähes 30 (keskivaikean ylärajoilla, melkein vaikea) ja kaikkea tältä väliltä.
Joskus pohdin vakavissani huijaavani testissä, jotta voisin esittää tervettä.
Onneksi tulin siihen tulokseen, että se ei olisi järkevää. Varsinkaan kun en
kykene opiskeluun tai työhön.
Noh. Tänään kuitenkin lopputuloksena oli kuntoutustuen
(tunnetaan myös osa-aikaisena työkyvyttömyyseläkkeenä) haku vuodeksi eteenpäin.
Saas nähdä mitä Kela tähän sanoo. Edellinen puolen vuoden jaksohan on yhä
Sosiaaliturvalautakunnan valitus mikä lieneen tutkittavana ja on todennäköisesti
vielä useamman kuukauden. Elän toivossa, pelkään pahinta.
Ei muuten ole kauhean rohkaisevaa kun lääkäri katselee
papereitani ja toteaa ”Varmaan kuntoutustukea vuodeksi eteenpäin?”. Eli lääkärillänikään
ei ole enää oikein mitään vaihtoehtoja tuon psykoterapian lisäksi. Onneksi on J
ja äiti, he kun terapiani maksavat. Rakkaat. <3
Kyseisen testin löytää mm. osoitteista:
http://www.tohtori.fi/?page=0591031
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Usko huomiseen tuntuu joskus olevan todella vähissä, mutta niin kauan, kun se ei ole kokonaan hukassa, niin toivoa on jäljellä. Uskotaan siis siihen.
VastaaPoista